4. helmikuuta 2013

Samikset




Näitä katu-uskottavia t-paitoja löytyy Makian verkkokaupasta. Suosittelemme!

9. tammikuuta 2013

Oivan omat Säälapaset


Tein tällaiset sääaiheiset oliolapaset lahjaksi naapurin kohta 2v pikkuruiselle. Homma on helppoa ja kivaa, jos tykkää näpertelystä. Näitä tehdessä hymyilytti. Omistajakin on kuulemani mukaan oikein tyytyväinen uusiin hanskoihinsa. 

Aluksi täytyy siis neuloa lapaset. Erilaisia ohjeita löytyy esimerkiksi Dropsilta. Lankana oli ihan tavallinen seiskaveikka, mustien kerien loput. 


Sitten täytyy valita neljä nappia silmiksi ja ommella ne paikoilleen. Sen jälkeen kirjaile langanpätkästä suut, ja sitten säätilat tai muuta mukavaa varsiin. 

Loppuviimeksi paketoidaan kauniisti.
Kaunis paketti tekee lahjastakin ihanamman!


12. joulukuuta 2012

Katsomisen arvoinen video




Noah and the Whale, "Give a Little Love"

Angry birds -kakkua!


Puhi täytti 4 vuotta (mihin aika menee?!) ja päätimme pitää lastenjuhlat. Juhliin tarvitaan kakkua, ja Angry birds on meilläkin suosiosta. Onnistuisikohan Angry Birds -kakku? Pinterestin inspiroimana ryhdyin tuumasta toimeen. Olen näprääjä, mutta ystävät varoittivat sokerimassan hankaluudesta yhdistettynä mun suht lyhyeen pinnaan. Toisaalta äitini on oppinut lyhyessä ajassa aika taitavaksi sokerileipuriksi, marsipaanista muotoutuu kakkujen päälle ihan mitä tahansa.

...Eihän se nyt kovin vaikeaa voi olla?


No ei! Täytteeksi vadelmarahkaa ja mangoa, päälle sinisellä karkkivärillä buustattua kermavaahtoa. En halunnut päällystää kakkua kokonaan marsipaanilla, koska musta se maistuu vähän äklöttävältä. Kermavaahto on neutraalimpi, eipä ainakaan jää kakku sen takia syömättä. Ympärille mariannerakeita koristeeksi, sitten koristeita väsäämään.


Pilvet leikkasin pikkuisella veitsellä ihan vapaalla kädellä luovuutta käyttäen. Lintujen malliksi avasin kuvahausta jonkun mainoksen. Perusvärit löytyi tavaratalon hyllyltä kaikki, oranssia sai värioppia hyödyntämällä.  


Marsipaanin muotoilu on luokkaa muovailuvaha, eikä vihaiset linnut ole designiltaan erityisen haastavia. Olin ostanut myös suklaavohveleita muureiksi, mutta kakusta loppui pinta-ala kesken. Sijoitin kakun isolle tarjottimelle, jotta possuillekin jäi tilaa.


Rinnalle tehtiin toinen, perinteisempi täytekakku, mansikkaa ja banaania, sellainen kermaunelma. Arvatkaa vaan, kumpi oli suositumpi? 


1. joulukuuta 2012

Boys & Girls


BR-lelut ja Toyr R Us julkaisivat taannoin Ruotsin markkinoilleen kuvaston, jossa leluja ei oltu jaoteltu tavanomaiseen tapaan, vaan sukupuolineutraalisti. Eli toisin sanoen tytöt leikkivät kuvissa myös autoilla siinä missä pojat nukeilla. Nyt Hesari uutisoi, että maailmalla on järkytytty tästä tempauksesta. Miksi?

Järkytyitkö sinä? Mitä ajattelit, kun kuulit tästä "epänormaalista" lelukatalogista?

Minä järkytyin lähinnä ihmisten yksisilmäisyydestä ja mielen köyhyydestä. Minusta kaikenlaisilla leluilla leikkivät lapset ovat normaaleja. Mitä pahaa siinä voisi olla? Kuka ei ole oikeassa elämässä tavannut nallea paijaavaa poikaa, tai autoilla leikkivää tyttöä?

Keskustelin taannoin ystäväni kanssa siitä, kuinka on vähän vaikea ymmärtää niitä, jotka valitsevat kasvattaa lapsensa siinä määrin sukupuolineutraalisti, että kieltäytyvät mainitsemasta lapsensa sukupuolta kenellekään. Ymmärrän pointin, sillä varsinkin näiden kuvastojen herättämän keskustelun jälkeen on helppo huomata, että sukupuoliin kohdistuvat ennakkokäsitykset ovat edelleen hyvin vahvoja. Vaikka minun lähipiirini kehuu poikia herkkyydestä ja tyttöjä rämäpäisyydestä, maailma ei useinkaan tee niin. Onneksi jonkinlaista positiivista kehitystä on nähtävissä tämänkin asian suhteen. Rosa Meriläinen kirjoitti juuri nasevan artikkelin tyttöydestä, suosittelen lukaisemaan!

Muistan, kun joskus lastentarhanopeaikoina erään pojan äiti kysyi vilpittömästi huolissaan, että tuleeko hänen pojastaan (kuiskaa se sana), kun tämä leikkii nukeilla? Vastasin totuudenmukaisesti, että nukeilla leikkiminen vaikuttaa varmasti pelkästään positiivisesti lapsen kasvuun. Empatiakyky, tunnetaidot, vastuu, lempeys, huolehtiminen... Jätin mainitsematta, että minusta mahdollinen homouskin kuuluisi minusta tälle listalle siinä missä heterouskin. Tai enemmänkin listalle voisi lisätä sanan ihmisyys.

Ja vielä sukupuolesta. Puhi kysyi minulta viime viikolla, että onko kaikilla pojilla pippeli? Vastasin, että sitä ei voi valita, syntyykö pojaksi vai tytöksi (pippeli vai pimppi), mutta sen voi, haluaako elää niin kuin tyttö vai poika. Minä haluan elää poikana, totesi ihana Puhini kapaloitu pehmo-orava sylissään.



23. lokakuuta 2012

Neuloa kilkuttelin ihan Muina Ihanina


Olen ihastellut Muita Ihania Tiinan piparikuvioisia neulomuksia jo ennen tämän ohjeen ilmestymistä. Olen surkea käsitöissä, mutta kun kerran opin palmikkoneuleenkin, niin miksen piparia. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain kuin sainkin väsättyä tällaiset. Vasemmanpuoleinen oli eka, paksuhkosta puuvillalangasta neulottu, vähän kökköinen esikoinen. Oikealla ja alakuvassa päässä on Novita Woolilla tehty karkkipäähine. Tykkään kovasti, vaikkei ihan eniten muntyylinen olekaan. Tätä voi käyttää kaikkina söpöinä päivinä, onhan mulla niitäkin! Seuraavasta tulee kyllä harmaa-musta-valkoinen. Suosittelen kokeilemaan, ohje on oikeasti tosi tosi helppo, kunhan muistaa neuloa kuviokohdassa tarpeeksi löllösti, ettei pipo ala kiristää!


21. lokakuuta 2012

Our house: Pieni soma uusi vessa!


Olin Puhin kanssa mummilassa syyslomaa viettämässä. Eilen kotiin palatessa meitä odotti sellainen yllätys, että melkein pääsi pissat housuun. Isiharakka oli tapetoinut vessan ihanalla aniliininpunaisella kuviotapetilla! Tapetin alle jäi pankkivirkailijanbeiget kaakelit ja lattiarätinvalkoiset seinät. Tuo valkoinen yläseinä kuulemma saa myöhemmin jotain väriä, samoin lattia on tarkoitus käsitellä vähemmän muovimattoiseksi.   


Olen innoissani. Pidän pikkuruisen vessamme sisustuksesta, mutta olen vihannut sen beigeyttä. Nyt se  on sedulan ja mummolan viehkeä yhdistelmä. Toisella seinällä on mummun vanha peili ja kehystetty luokkakuva. Tarina ei kerro, minkä luokan, mutta ei haittaa. Se on hieno. 


Toisella seinällä on kaksi peiliä. Vasemmanpuoleinen on niin ikään mummolan outletistä, oikeanpuoleisesta olen peilannut itseäni jo ensimmäisen isiharakan luona vietetyn yön jälkeen. Lienee itsestään selvää, että rakastan esineitä, joilla on historia (olipa se sitten minun tai jonkun muun).


Hyllypeili on lempparini. Yleensä siihen kasaantuu pikkusälää kuten pinnejä ja korvakoruja. Kultaiset linnut päivystävät peseytyjiä. Pyydän ignooraamaan sunnuntailookkini.


Hyllypeilin yläpuolella on yksi hupsuimmista kirppislöydöistäni. Kaakeli, johon on ikuistettu nujakoivat ukkelit. Se tuli kehystettynä, mutta näyttää paremmalta paljaana. 


Lääkekaapit vessan kaappeina on isiharakan idea, minä en keksisi mitään yhtä nokkelaa. Kaapin ovessa on meidän ekalta yhteiseltä matkalta otetut polaroidit. Voisi ehkä kuvitella, että ne kertoisi kaapin sisällön omistajasta, mutta ei. Isiharakalla on yksi hylly, minulla loput. Kaapin päällä vartioi Marilyn. Muistan vieläkin tytön, jolta ostin sen Turun iltatorilta. Kaunis ja vaalea niin kuin Marilynkin. 


Tapetti on Kyläkirppikseltä ja rakastan sitä! Kultaisia kuvioita. Isiharakka oli maalannut patterin hopeanharmaaksi. Se onkin paljon hauskempi kuin edellinen juoksettuneen kermakastikkeen väri. Lavuaarin päällä oleva levy on oikeasti dyykattu tuhkapelti. 


Puhin emalinen hammasmuki on dyykattu, kuten purkkikin, jossa on vintage-henkisiä karvanleikkuuvälineitä. Ballerinakoriste on kieltämättä kaunis, mutta vihaan sitä. Olen onnistunut hajottamaan sitä pikkuisen joka muutossa, toistaiseksi se saa vielä tanssia esillä. Timo-enon muutosta meille jäi yli tuo ihana kattokruunu. Se oli vähän rikki, mutta tuo remonttireiskani osasi korjata sen. Timo-enolla on muuten oma ihana Sellakka-bloginsa, kurkatkaa! Oven yläpuolelle on ripustettu vintistä löytynyt ikkuna. 

Our house
Is a very very very fine house
with two cats in the yard
Life used to be so hard
Now everything is easy
'cause of you.

5. lokakuuta 2012

Lähtekäämme metsään


Huhhei! Kesällä lupasin kertoa muutoksista, joita syksy tuo tullessaan. Silloin minulla oli vain pieni aavistus siitä, miltä tämä tuntuisi... Ja onhan tässä ollut tottumista. Syksy on ollut vilkas ja se on vaatinut perheeltämme aika paljon sopeutumista. Aloitin jatko-opinnot Teatterikorkeakoulussa, ja arvatenkin se on paitsi ihanan haastavaa, myös raskasta ja aikaavievää puuhaa. Olen kaivannut ammattitaidon syventämistä ja maisteritutkinnon suorittaminen on kummitellut mielessä jo jonkin aikaa, ja nyt sitten pääsin sisään. Tuntuu etuoikeutetulta kuulua siihen prosenttiin hakijoista, joka tulee valituksi. Toisaalta teatterityön ja perhe-elämän yhdistäminen ei muutenkaan ole niitä kaikkein helpoimpia asioita tässä maailmassa, mutta uuden oppimiseen keskittyminen pitkästä aikaa vaatii totuttelua. Päivät menee koulussa puoli kymmenestä neljään, mutta kun iltaisinkin olisi kauheasti luettavaa, opiskeltavaa, ajateltavaa... ja pää on kuin Haminan kaupunki. Pinna kiristyy helposti ja on vaikea heittäytyä viettämään laatuaikaa. Toisaalta mikään ei ole niin rentouttavaa kuin junarataleikkiin syventyminen pitkän päivän päätteeksi!


Minä aina valitan syksystä. On märkää, pimeää ja tuulee. Toisaalta on sellaisia elokuvallisen kirkkaita päiviä niin kuin tämä. Kuulas, kirpeä ilma, vapaata aikaa, perhe koolla. Ajeltiin tuttuun sienipaikkaan retkeilemään, ja löydettiinkin muutama pussillinen suppilovahveroita. Jaksettiin pyöriä pusikoissa koko iltapäivä, Puhikin keräsi ensin sieniä, käpyjä ja muita aarteita omaan pussiinsa, ja siihen kyllästyttyään keskittyi kuulemma omiin, raskaisiin töihinsä. Toisin sanoen hän siis raahasi isoja karahkoita pitkin metsää, kiipeili puihin ja tasapainotteli kaatuneiden puunrunkojen päällä. Nyt ollaankin saatu herkutella sieniruuilla pari päivää. Höyrytetty riisi ja kermainen suppilovahveromuhennos on koko perheen lempiruokaa.


Metsässä kiertelen usein tunninkin löytämättä mitään. Sitten yhtäkkiä silmä osuu yhteen sieneen ja äkkiä niitä näkeekin kaikkialla. Hulluus iskee, on pakko saada kerättyä ne kaikki! Saatiin kaksi pussillista kerättyä, sitten maltettiin lopettaa. Loppuilta menikin sitten löytöjen putsaamiseen. Me tehdään suppilovahveroista aina joko keittoa tai muhennosta. Onko teillä muita ideoita, miten niitä voisi hyödyntää? ...jos vaikka innostutaan vielä toisellekin retkelle tänä syksynä. Äiti ainakin kuivattaa niitä ja käyttää siten ruuassa pitkin vuotta.


Metsästä saattaa löytyä muutakin ihmeellistä kuin syötävää! Isiharakan aarre oli ilmeisesti juuri kuollut sudenkorento. Kaunis, vähän surullinen näky. Samanlainen tunne kuin sateenkaarta katsoessa.

Toivottavasti tekin saatte kokea ihania syyspäiviä! Nautitaan auringosta, kun se paistaa ja sadepäivistä, kun niitäkin varmaan joudutaan kohtaamaan!