15. huhtikuuta 2009

Karvainen isoveikka!


Tässä on Puhin oma isoveli, lyhytkarvainen colliemme Vanja. Vanja rakastaa Puhia yli kaiken! Hän huolehtii pikkuisesta, pesee naamaa ja kämmeniä, suojelee ja vahtii. Se käy tasaisin väliajoin tarkastamassa, että Puhilla on kaikki hyvin, ja jos Puhi vaikka äännähtääkään unissaan, Vanja ilmoittaa siitä meille välittömästi.

Alussa jännitimme hieman, että miten tulemme toimeen sekä ison vauvakoiran kanssa (nyt 1v) että pienen vauvaihmisen kanssa, ja miten he tulevat toimeen keskenään. Kaikki on sujunut ongelmitta, mitä nyt joskus Vanja innostuu pussailemaan pidemmän kaavan mukaan, niin että Puhi hermostuu... Emme tietenkään jätä heitä kaksistaan vahtimatta, mutta mitään syytä mihinkään huoleen ei tässä asiassa ole ollut. Poikien yhteiselo on suloista katseltavaa!
Perheeseeme kuuluu myös Nelle-kissa, joka ei kymmenistä raflaavista "varokaa, kissat on hulluina maitoon ja teidän vauva voi jopa kuolla kun villiksi muuttunut kissa raatelee sen kuoliaaksi" kommenteista huolimatta ole välittänyt Puhista tai mistään häneen liittyvästä vähääkään.

Totutimme Vanjan ja Nellen uuteen tulokkaaseen hajulla. Meidän sairaalassa ollessa mieheni toi kotiin vauvantuoksuisia harsoja ja vaatteita, joita eläimet saivat haistella. Kotiintulopäivänä ei hajussa (eikä näin ollen vauvassakaan) ollut enää mitään ihmeellistä, joten tutustuminen oli ikään kuin jo suoritettu, ja yhteiselo saattoi alkaa mukavasti.

Ei kommentteja: