30. huhtikuuta 2009

Kun on oikein pieni

Meillä on tässä pari päivää nyt nieleskelty naminami-sukkamehua! Varpaat, nuo Puhin ikiomat uudet ystävät, maistuvat mielenkiintoisilta, mutta niitä täytyy myös hypistellä, tutkia ja tarkastella jatkuvasti. Unikin on muuttunut levottomaksi, kun uusia varvasotteita täytyy yölläkin harjoitella niin kovin!

Tänään olen niin tulvillaan rakkautta tuota pikkuihmistä kohtaan, että sydän tuntuu halkeavan, ja itkettääkin vähän. Puhi täyttää tänään viisi kuukautta.




Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.



Hannele Huovi

3 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Välillä äitiys on juuri itkun nielemistä-onnesta.

Ihanaa vappua teile!

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Onnea Puhille! Joaskin täyttää tänään jo 7kk! Hurjaa.

Kaneli kirjoitti...

Jarna: Tämä tunteiden ylitsevuotavuus on kyllä yllättänyt äitiydessä kaikkein eniten!

Saara: Onnea myös Joas! Tuntuu hirmu isolta erolta tällä hetkellä tuo 2kk, mutta pian se on ihan ei mitään!