18. toukokuuta 2009

Isin leimat

Kyllä kunnon perheenisällä kuuluu olla perhetatuoinnit, sanon! Edellisen postauksen innoittamana laitankin omansa niistä.
Yllä leijuu Puhi sateenvarjolla luoksemme (tarkkasilmäisimmät voivat ehkä arvata, mistä on löytynyt innoitusta pöllön malliin), ja alla näkyy ihana, sarjakuvamainen muotokuva frouvasta.


Postaus on sikäli ajankohtainen, että mies oli varannut minulle raskausaikana äitilahjaksi ajan suosikkitatuoijallemme Lasselle, jolle on hirvittävän vaikeaa saada aikoja. Ikävää kyllä imetän edelleen, joten en voi ottaa uutta kuvaa vielä. Netissä jenkkisivuilla puhutaan tatuoimisesta imetyksen aikana niin, että se on ihan ok, koska haittavaikutuksia ei olla huomattu. Todellisuus kuitenkin on, että tatuointi on aina jossain määrin riski, johon liittyy mm. infektioriskejä ja muuta, joten ei kannata. Kuvan ehtii ottaa aina, poika syö rintamaitoa enää hetken. Ihana ajatus silti, ja lahjoitin lahjan takaisin antajalleen, joten loppu hyvin kaikki hyvin!

4 kommenttia:

Malla kirjoitti...

Hieno on kuva frouvasta!
Alkoipas syyhyttää päästä itsekin piirustuspenkkiin...!

Me mennään kans ottaan perheleimat, kunhan poju on saatettu maailmaan ja imetetty. Onpahan aikaa lyödä yksityiskohdat lukkoon. Mutta ehkä pitäis aika varata jo nyt, hyville on niin vaikee saada.
Minä otan varmaan lisää jonkinlaisia tähtösiä ja isukki ottaa muksujen jalanjäljet. Sen vaan kun keksis että mihinkä päin kroppaa...

T:Malla

Jonna ja Nuppu kirjoitti...

näyttää kyllä hienolta :).

itsekkin haaveilen edelleen uudesta kuvasta, mutta en vaan uskalla/saa aikaseksi mentyä liikkeeseen saakka :).

Malla, saanko udella miten "isukki" aikoo jalanjäljen toteuttaa, itse olen nimittäin samaa miettinyt..

Malla kirjoitti...

Joo, toki!

Mies siis innostui, kun esikoisen jalanpohjasta otettiin synnärillä jäljennös paperille heti ekana päivänä. Ilmeisesti siis jalka painettu semmoseen leimasintyynyyn ja sitten paperille. Hoitajat teki sen ihan automaattisesti (siis TYKSissä), en tiedä kuuluuko rutiiniin vai sattuiko meille vaan luovat tyypit. :)
Se on kyllä siitä kiva menetelmä, että siinä näkyy kaikki jalanpohjan pienet suloiset rutut.
Sen kuvan hän siis meinasi kiikuttaa tatuoijalle, en sitten tiedä miten se käytännössä siitä jäljennetään..

Ja nyt on siis meille toinen lapsi pian tulossa, joten pyydetään että hänenkin jalastaan otettais semmonen leima heti ekana päivänä niin sit ne vois ottaa samalla kertaa vierekkäin/peräkkäin.

Vitsailtiin jo, että nyt täytyy sit laittaa vielä ainakin pari lasta lisää, niin saa vaikkapa koko selän poikki askeleet hienosti. Heh. No joo. :)

Jonna&Nuppu kirjoitti...

oi kuullostaa kivalta! mä jo mietin, et pitäiskö kopiokoneella ottaa jalasta kuva.. en tiedä, suunnitelmia riittää, eri tuon toteutuksen kanssa ;).