20. toukokuuta 2009

Satuilua


Minä rakastan satuja! Jaksaisin kuunnella loputtomasti, jos joku vielä lukisi niitä minulle. Suurin osa koskaan lukemastani kaunokirjallisuudesta on varmaankin lapsille suunnattua... Aikuisiällä olen myös hieman tutkinut satujen maailmaa ja asioita sen ympäriltä. Voisin suositella aiheesta kiinnostuneille kirjaa Satujen lumous (Bettelheim). Tykkään lukea satuja sekä itselleni että toisille, ja keksin niitä päästänikin. Kuvakirjatkin ovat kyllä mukavia (huomatkaa, että ero oikean sadun ja kuvakirjan välillä on usein merkittävä...) , ja oikein erityisesti rakastan taidolla kuvitettuja satuja.

Oman lapsuuteni suosikkihetkiä on ollut iltasatuhetket äidin kanssa, minä toisessa, pikkuveli toisessa kainalossa. Meillä oli sellainen paksu sarja satukirjoja, joista luettiin aina yksi tai joskus puolikas satu, ne oli siis tosi pitkiä ja huolella kerrottuja tarinoita, ei mitään minuuttisoopaa. Joskus tuli sähkökatko, ja se oli ihanaa, kun äiti luki meille myöhään iltaan kynttilän valossa.


Millaisia satuja teillä luetaan, vai oletteko keskittyneet kuvakirjoihin? Mitä suosittelisitte toisille?


Listaankin tähän omat ikuisuussuosikkini, saa lukea ja kommentoida!

- Liisan seikkailut Ihmemaassa / Through the looking-glass. Häkellyttävä, eikä varmaankaan kaipaa juuri esittelyä. Lukekaa ihmeessä tuo englanninkielinen alkuperäisteos, se on vielä Liisaakin psykedeelisempi, eli parempi!

- Veljeni Leijonamieli. Kylmiä väreitä ja kyyneleitä! Muutenkin Astrid Lindgrenin sadut kuuluvat kaikki tälle listalle. Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär, Melukylän lapset, Mio poikani Mio...

- Prinsessa ja herne. Käsittämätöntä, että on olemassa satu, jossa kerrotaan, että turhamaisuus on oikeastaan hyve, sillä se on merkki todellisesta prinsessasta! Ehdoton suosikkini prinsessatarinoista.

- Paimentyttö ja Nokikolari. En välitä Andersenista ihan kauhean paljoa, mutta edellisen lisäksi tämä suloinen rakkaustarina värisyttää, vielä aikuisenakin! Myös Lumikuningatar on hieno, ja se elokuvahan on toooosi jännittävä!


- Tulukset. En tiedä sadun kirjoittajaa, mutta tämä oli suosikkini niiden paksujen kirjojen saduista. Siinä köyhä mies sai itselleen tulukset, jotka toteutti toiveita. Tarinassa oli myös koira, jolla oli kellotapulin kokoiset silmät. Googlettamalla muuten selvisi, että tämäkin on Andersenin satu.

- Oi ihana Panama, ja kaikki muut Janoschin sadut. Rakastin näitä pienenä paljon, ja nykyään yhä enemmän! Hyväntahtoisia, älykkäitä mutta maanläheisiä ja pienessä haaveilevia satuja, ja aivan ihanat kuvitukset.

- Pikku Prinssi. Minulle ei muistaakseni luettu tätä lapsena koskaan, olen tutustunut siihen joskus paljon myöhemmin omin avuin. Puhille tätä tullaan lukemaan varmasti usein!


- Grimmin sadut. Kaunistelematta ja muuttelematta! Eivät lapset ole koskaan itkeneet, kun kerrotaan, miten suden maha leikataan auki, jotta isoäiti pääsisi ulos. Tarinat edustavat kuitenkin kaikkineen rehtiä asennetta ja oikeudenmukaisuutta. Terävyys on mielenkiintoista. Ehkä en iltasaduksi kuitenkaan lukisi.


- Elsa Beskowin sadut. Tädit Vihreä, Ruskea ja Sinipunainen, Auringonmuna, Kukkaisjuhla... En osaa päättää rakastanko enemmän näiden kuvia vai tarinoita!


- Daniil Harms: Sattumia. Ei ole satukirja, tiedetään, mutta näitä voi ihan hyvin lukea satuina. Mielenkiintoisia ja hauskoja, lyhyitä ja hämmentäviä kertomuksia ymmyrkäisistä ihmisistä. Lapset pitävät absurdista, ja kohta he kysyvät, miksi? Siihen ei kuitenkaan ehkä kannata vastata, ihmettely saa mielikuvituksen laukkaamaan!


- Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Lapset sekä viihtyvät että sivistyvät näitä lukiessaan! Hurjaa kielellistä ilotulitusta ja hienoja tarinoita.

Hyvää yötä ja lukemisiin!

7 kommenttia:

Malla kirjoitti...

Noi on lähestulkoon kaikki myös mun lemppareita lapsuusvuosilta!

Ja Tito Collianderin Seitsemän Satua -kirja oli ihan ehdoton! Kannattaa tutustua, varsinkin Pöllö Räätälissä naurattaa vieläkin kun luen sitä tyttärelle!

jarna kirjoitti...

Tulukset on myös Grmmin veljesten satu.Itse muistan sen myös omasta lapsuudestani.Olen lukenut omillenikin.

meillä on nuo kaikki luettu isoille jossain vaiheessa.

Ostin 10v:lle juuri Ronja Ryövärintyttären jota hän lukee itse.

Emma Bescown kuvituksen on IHANIA!!! Ja sadut olivat pienenä suosikkejani.

Pikku Prinssi on meidän kaikkien suosikki.

Meidän isojen suosikkisatuja oli pienenä Piparkakkupoika, Suklaasotilas ja paljon muitakin, joita kukaan ei nyt tunnu muistavan;)

Puhuri kirjoitti...

Todellinen prinsessa ja Lumikuningatar, oi ihanuutta!
Anderseninilla on aika hurjiakin tarinoita, Jääneito ja Täti hammassärky esimerkiksi, ne eivät lapsille, aikuisten satuja siis.
Mestaritontun seikkailut / Aili Somersalo, sitä satuhelmeä haluaisin suositella kaikille. Mutta ehkä Puhille vähän myöhemmin.
Siinä on myös ihana kuvitus.

Olen jo keski-ikäinen täti-ihminen, mutta luen ihanaa ja inspiroivaa blogiasi nyt sen löydettyäni. Ja seurailin myös sitä edellistä. Onnenhetkiä sekä kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!

Kaneli kirjoitti...

Nyt tulee kotimaisista mieleen myös Mauri Kunnas, jonka kirjoista pidän sekä kuvien että tarinoiden vuoksi, ja parhaiten ne tietysti toimivat yhdessä!

Malla: Ei olekaan mulle tuttu. Pitää katsoa kirjastosta tai silmäillä joskus teillä!

Jarna: Jostain syystä ne parhaat jutut ei ikinä tuu oikealla hetkellä mieleen... :) Mukava kuulla ,että teilläkin luetaan paljon ja laatua ;)

Puhuri: Onpa aina hauskaa kuulla seuraajista! Mestaritonttu on kyllä hieno, täytyisi löytää se kirja omaksi jostain.

Mira kirjoitti...

Paljon tuttuja suosikkeja tuolla sun listalla. Aivan erityisesti Astrid Lindgrenistä tykkään paljon. Tuo Veljeni Leijonanmieli on minulle ollut mieleenpainuvin, vaikka pidänkin kaikista hänen teoksistaan.

Omaan listaani lisäisin vielä ainakin Tove Janssonin.

MrsAgatha kirjoitti...

Ihania satuja kaikki!
Mä lisäisin vielä listaan Yrjö Kokon Pessi ja Illusia-kirjan, varmasti meidän poika tulee tämän kuulemaan ja lukemaan monet kerrat! =)

Kaneli kirjoitti...

Mira: KYLLÄ! Muumit ja Nyyti ainakin ehdottomasti, hienoja hienoja satuja.

MrsAgatha: KYLLÄ! Pojan toka nimikin on sadusta, kuinka oon voinut unohtaa sen! Paitsi että se alkuperäinen versio on hirvittävän tylsä, kun siinä on niitä piiiiiitkiä luontojaksoja, jotka ei liity Pessin ja Illusian tarinaan oikeastaan mitenkään... Mutta niitä on päivitettyinäkin versioina, vähän tiiviimmässä muodossa. Ja varmasti parasta iltalukemista tämä. :)