31. elokuuta 2009

Jenna-täti

Sekä minun että Puhin suosikkitätönen muutti aivan äskettäin - aika kauas. Näemme varmasti, ja toivottavasti usein, mutta lupauksestani huolimatta itketti vähän. Puhillakin jää ikävä riemukasta rumpukoulua ja muita kujeita. Elämäni rikkaus on hienot ystävät, ja kykyni kiintyä tärkeisiin ihmisiin.

Tämä kuva on kylämme toisesta kahvilasta, kävimme usein juomassa siellä herkuttelemassa kaffebullaa. Herkut maistuvat edelleenkin, me Jenna pidetään sulle aina yhtä voilmäpullaa (ja sitä kiisteltyä nurkkapöytää!) varattuna!




Do You Realize - that you have the most beautiful face
Do You Realize - we're floating in space -
Do You Realize - that happiness makes you cry
Do You Realize - that everyone you know someday will die

And instead of saying all of your goodbyes - let them know
You realize that life goes fast
It's hard to make the good things last
You realize the sun don'-go down
It's just an illusion caused by the world spinning round

Do You Realize - Oh - Oh - Oh
Do You Realize - that everyone you know
Someday will die

And instead of saying all of your goodbyes - let them know
You realize that life goes fast
It's hard to make the good things last
You realize the sun don'-go down
It's just an illusion caused by the world spinning round

Do You Realize - that you have the most beautiful face
Do You Realize

4 kommenttia:

Viivu kirjoitti...

Voi harmi! Ystävät on kyllä tärkeitä!

Me muutettiin pari kuukautta sitten kokonaan uudelle paikkakunnalle, ja kaikki rakkaat jäivät kauas!
Onneksi voi ajatella, että on rikastuttavaa tutustua myös uusiin ihaniin ihmisiin, mutta kyllä ikävä on välillä NIIN kova!

Kaneli kirjoitti...

Uskon! Ei se ole helppoa niillekään, jotka lähtee. Kaikki alkaa ihan alusta, sosiaalisen piirin metsästäminen ja ...kaikki! Tsemppiä teille, ja toivottavasti löydätte hyviä ihmisiä ympärillenne.

Mama Aava kirjoitti...

Onpa koskettavat sanat. :´)

Kaneli kirjoitti...

Niin minutakin. Flaming lips!