31. elokuuta 2009

Puhi 9kk






Viikonloppuna käytiin syömässä yhdessä suosikkipaikoistamme, ja Puhikin sai ensi kertaa oman ravintola-annoksensa lemppariamme, italialaista: lautasellinen pennejä!
Jotenkin valkeni melko hyvin se, miksi monet valitsevat jättäytyä kotiin lasten kanssa, ja syödä seuraavan kerran ulkona sitten, kun lapset muuttavat kotoa... Puhi oli aivan käsittämättömän villillä tuulella, ja riehui koko parituntisen taukoamatta! Vaikka rakastanikin herkkää ja pohdiskelevaa poikaani ja hänen luonnettaan suunnattomasti, on aivan ihanaa, että hänestä on paljastunut tuo villi ja omapäinen puolikin.

Pikkuinen vauvani täytti eilen jo 9 kuukautta. Hän on ollut nyt yhtä kauan olemassa vatsan sisä- ja ulkopuolella! Aika kuluu niin nopeasti, toistelen. Mikä ihmeellinen, iso poika meillä onkaan! Aika kuluu niin nopeasti.

Tämänikäisen Puhin voisi kiteyttää seuraaviin huomioihin:

- Konttailu sujuu todella nopeasti ja ketterästi paikasta toiseen, ja hän on myös erittäin notkea! Leikkiasennoista suosikkeja on mm. spagaatti tai ns. aitajuoksijan asento, sekä yhdellä kädellä punnertava aerobinen taidonnäyte.

- Yöunet on rauhattomampia kuin koskaan! Meillä heräillään tämän tästä ja nukkumaanmeno on yhtä rutinaa. Olemme harjoitelleet omaan sänkyyn nukahtamista, mikä tietysti pitkittää nukkumatin saapumista... Laitan pojan kymmenen kertaa takaisin makuuasentoon, peittelen, sanon kauniita unia, silitän otsaa ja siirryn sivuun odottamaan seuraavaa kertaa. Hehe, onneksi tämän sanotaan olevan väliaikaista. Yritän ajatella teini-ikää, jolloin kaveria saa varmasti repiä kaksin käsin sängystä ylös.

- Leluista suosikkeja ovat kaikki ei-lelut, kuten kapustat ja kauhat, meikit, avaimet, purkit ja muut vempeleet.

- Hän nousee tukea vasten seisomaan, ja onnistuu näin siis tekemään tuhoa myös ylemmillä tasoilla! Kaappien ja laatikoiden availu sujuu hyvin myös pystyasennossa.

- Hän on äärimmäisen kiinnostunut pistorasioista, koruista, johdoista, tietokoneista, kännyköistä, meikeistä ja koiranruuasta. Kodin kultaisen - ja kielletyn - kolmion muodostaa olohuoneen senkin lasivitriini, vierashuoneeseen sijoitettu modeemi ja keittiön koiranruokakuppi. Neljäntenä voisi mainita makuuhuoneen yölampun, viidentenä eteisen portaikon, kuudentena jääkaapintauksen... Huoh!

- Suussa on neljä hammasta, ja lisää on tulossa. Hän puree aivan kaikkea, ja mikä voima!

- Hän rakastaa suihkussa olemista, ja saunaa olemme kokeilleet kerran. Sekin oli mukavaa, porskutella vannassa alalauteella!

- Hänellä on uusi, huvittava ja suloinen kiukuttelukarjunta. Kiellosta seuraa toinen yritys, toisesta kiellosta pettynyt raivokohtaus.

- Hän on pudonnut ties mistä ja kierinyt eteisen portaikon alas.

- Hän osaa sanoa Äiti (ei mitään käsitystä siitä, mitä tuo sana tarkoittaa), ja EI (höystettynä pään pyörityksellä).

- Hän syö itse sormiruokaa taitavasti, parhaiten uppoaa helpot maissinaksut, (täysjyvä)pasta ja leipä.

- Hän ei anna enää laittaa vaippaa tai vaatteita päälle, saatika että hän antaisi tehdä yhtään mitään muutakaan herran omia toimintoja rajoittavia asioita.


Työrintamalla ei uutta. Olen käynyt useassa haastattelussa, ja saanut monta työtarjousta, mutten ole vielä tainnut löytää sitä täydellistä paikkaa. Onneksi ei ole hirmuinen kiire. Tällä viikolla alkaa silti Puhin hoitopaikkaan tutustuminen ja totuttelu, ei sitten työn ilmaantuessa olla aivan pulassa.

2 kommenttia:

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Jotenkin tuntuu että juuri tuo 9 kk ikä on sellainen käännekohta.

Ennen sitä vauva on mukautuvainen, eikä liiku juurikaan. Tämän jälkeen vauva alkaa liikkua ja kaikki mahdollinen kiinnostaa (pistorasiat, keittiön laatikostot, portaat jne).

Ja kun se oma tahto alkaa vahvemmin löytyä, niin kaikki myös välillä kiukuttaa.

Mutta miten ihanaa on seurata, kun pikkuinen lähtee kävelemään :))

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Ihana hassu Puhi! En osaa kuvitella sitä yhtään villinä!

Hehe...mä odotan, että Joas taas edes joskus löytää sen rauhallisemman puolensa. Epäilen kyllä, että sellaista ei ole edes olemassa... :)