1. elokuuta 2009

Taidehuuruja ja haaste


"Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se blogissasi. Selitä kuva. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama."


Tämä haaste on pudonnut blogista jos toisestakin, ja mikäpä jottei. Minä haastan latteasti kaikki, joita ei vielä ole tähän haastettu.

Kuvaksi sattui tylsähkö ja epäonnistunut omakuva alkuvuodelta 2008. Osoitan kameralla minne sattuu, näyn puoliksi. Taustalla on maalaus ja taidan istua sängyllä. Syytä kuville en muista, näitä oli kansiossa peräkkäin monta. Tukka hapsottaa, ja kuvassa on muutenkin vähän iltafiilis: olen ehkä tullut kotiin vasta. Tein käsittämättömän pitkiä päiviä tuohon aikaan, näyttelin, ohjasin, kävin koulussa ja rahatöissä ruotsinkielisellä tenniskerholla. Olen ryhdikkäässä kunnossa, ja lintutatuoinnit taitaa olla uudet.
Tulee mieleen, että ne voisi olla yksi syy noille kuville.

Asuin silloin Portsassa Turussa, kauniissa huoneistossa, josta ei ikinä tullut kotia. Naapurin Helvi-mummon kanssa ollaan kyllä edelleen kirjeenvaihdossa, ja pieni jugend-kerrostalo oli kaikin puolin ihana paikka asua. Naapurit tunsivat toisensa, kissat hengailivat rapussa ja suojaisalla takapihalla. Ikävä kyllä talon kaikki asunnot on yksiöitä, muuten saattaisimme edelleen asua Turussa. Tälle porukalle 32 neliötä olisi ollut liian vähän, ja pk-seutu kutsui muutenkin.


Olikin muuten mukava päivä Helsingissä tänään! Meidän piti käydä katsomassa Ateneumin Kalevala-näyttely, sehän loppuu kohta, mutta jäi vieläkin menemättä. Sieltähän saa lainaksi rintareppuja, jos arveluttaa vauvan kanssa mennä, samoin Kiasmassa, missä on tarjolla rattaitakin vähän isommille lapsille.

Tutustellaanko teillä muuten lasten kanssa taiteeseen ja jos niin millä tavoin?

Puhi viihtyy hyvin museoissa ja gallerioissa, mikäli vain teokset on kiinnostavia: kuka aikuinenkaan nyt tylsiä juttuja jaksaa. Värit ja liikkuva kuva vangitsee, ja kaikuvissa huoneissa on mukava huudahdella. Suosittelen ehdottomasti kaikille lapsiperheille museovierailuja. Mietin usein, mikä saa ihmiset jäämään kotiin, kun taiteesta on puhe. Lapsia kiinnostaa kaikki, mutta ymmärrän, että aikuisia ei välttämättä vain kiinnosta ja sillä sipuli. Mutta jos kyse on ennakkoluuloista tai arkuudesta, niin sellaiset heti veks! Eihän taidetta välttämättä tarvitseymmärtää. Taiteen tarkastelu perustuu aina subjektiiviseen kokemukseen, visuaaliseen nautintoon, tyrmistykseen (tai tylsistykseen), ja jokaisen katsojan tulkinnalle löytyy kyllä sijaa. Ei sen väliä, oletko iso vai pieni, kokenut vai kokematon tarkkailija. Minä itsehän katsoin maalaustaidetta kymmenisen vuotta ajatuksella sopisko toi mun kotiin? Ja sehän on edelleen käypä kysymys, vaikka kokemus, taidekoulu ja kuvataiteilija aviomiehenä onkin tuonut mukanaan uusia näkökulmia...

Aikuisilla on ennakkoluulonsa, mutta lapset ovat vielä kaikelle avoimia. Lapset osaavat todella katsoa ja tulkita. Kysykääpä tenavilta, mitä mikäkin kuvaa, mistä tuo kertoo? Voi saada häkellyttävän hienoja vastauksia! Vauvallekin voi kertoilla omia ajatuksiaan ja höpistä vaikka väreistä, niin minä ainakin teen. Toistaiseksi ainoastaan Turun Taidemuseon Kuvan kauniit - näyttely, ja kieltämättä tylsähköt horinani 1800-luvun lopun naiskuvasta ovat saaneet Puhin kyllästymään!

Kiasma järjestää tänäkin syksynä lukuisia työpajoja. Luvassa on vauvojen värileikkiä, piipahduspaja taaperoille sekä tehdään yhdessä - työpaja lapsille ja vanhemmille. Vauvojen värileikki oli ihastuttava kokemus, syksyllä taitaa olla isin vuoro viedä poika leikkimään. Kiasma on onnistunut ihmeen hyvin tuossa lapsille ja perheille suunnatun toiminnan järjestämisessä, muutenkin museon tarjonta on monipuolista ja kaikki ikäryhmät kattavaa. Jos ei muuta, niin kahvi varmasti maistuu kaikille! Kahvila on viikonloppuisinkin keskustan paikoista rauhallisimpia. Taide kuuluu kaikille, sanoo lähestyvät Juhlaviikot. Niiden tarjontaan paneudun ehkä jossakin myöhemmässä postissa!

2 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Lasten ollessa sen ikäisiä,että viihtyvät rattaissa, olemme kiertäneet gallerioita ja näyttelyitä, mutta nyt etenkin poitsun kanssa on haasteellista sellainen.

Isompien kanssa käymme museoissa ja näyttelyissä, sekä teatterissa, konserreissa milloin missäkin; nauttivat kovasti.

Kaneli kirjoitti...

Joo tosiaan, ratasvaiheen mentyä porukan hillintä saattaa äityä haastavaksi. :) Kulttuuri on kiva harrastus, ruokkii lasten mielikuvitusta ja laajentaa maailmankuvaa! :)