16. syyskuuta 2009

Koetuksella


Blogin hiljaisuus johtuu Suuresta Muutoksesta. Kaksi päivää työelämässä, enkä valehtele: pärjäilen, mutta itkua pidätellen, totutellen. Puhilla menee tutussa hoitopaikassa hienosti. Hän on ollut iltaisin tosi väsynyt, mutta päivisin onneksi tyytyväinen. Nukahti syliini tänäänkin kesken iltapuuhien, reppana.

Mulla on tosi vaikea olla.

12 kommenttia:

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Tsemppiä työelämän aloitukseen! Kyllä se siitä alkaa sujua :)

shaoli kirjoitti...

Samaa sanon minäkin, kyllä se alkustressin ja vaikeuden jälkeen alkaa sujumaan. Jaksat vielä vähän aikaa! Eikä se alku todellakaan helppoa ole...

Sonja kirjoitti...

Tsemppiä! Kyllä se siitä ihan varmasti! Aivan ihana kuva!

Mama Aava kirjoitti...

Jaksamisia! Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu pikkuhiljaa. :)

Mia kirjoitti...

Voimia! Nyt vaan päivä kerrallaan ja kyllä se varmasti siitä lähtee sujumaan. Mutta uskon että alku on varmasti voimille ottavaa.

Mira kirjoitti...

Tsemppiä täältäkin! <3

Anonyymi kirjoitti...

Joka päivä täytyy käydä kurkkaamassa, että onko tullut uutta juttua :) Kohta se Suuri Muutos on jo vähän pienempi, kun aikaa hieman kuluu. Sitten se ei ehkä tunnu muutokselta enää lainkaan :)

--
Elina

Maamo kirjoitti...

Isoiso *tsemppirutistus*

Sari. kirjoitti...

Voimia muutoksille elämissänne ♥ Ihan kuule minuakin alkaa itkettää ajatus siitä että olet töissä itkua pidätellen :) Mutta se on ihana kuulla että pieni viihtyy hoitopaikassaan hyvin :) Se on oikeasti tärkeää ja on onni, että niin hyvä ja viihtyisä paikka on löytynyt ♥

Halauksia!

Nanna kirjoitti...

Tsempittämässä minäkin!!!

Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin tunteen. Mutta kuten muut jo sanoivatkin, niin pikku hiljaa se alkaa helpottaa. Itsellä on tällä viikolla jo ollut parempi olo. Vaikka kyllä vieläkin juoksee kotiin niin pian kuin mahdollista...

Aika aikaansa kutakin.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä, tsemppiä ja tsemppiä! Toivottavasti nämä kaikki ihmisten voimaterkut auttavat sopeutumaan muutokseen.

T:Mervi

Pampula kirjoitti...

Tsemp!

<3