11. tammikuuta 2010

Lukemisia lapsille



Rakastan kirjallisuutta. Tekstejä, viestejä, tarinoita, kertomuksia, kirjoja, kirjeitä, novelleja... Mitä tahansa. Äitiyden myötä lukeminen samoin kuin tekstin tuottaminenkin on pikku hiljaa väistynyt taka-alalle, hukkunut kaikkien muiden tekemisten alle. Imetysaikana luin siinä vauvaa syöttäessäni uudet ja vanhat klassikot, sopotin Bulgakovia ja Oksasta puoliääneen pikku maitosyöpölleni. Mutta se oli silloin. Lukeminen ja kirjoittaminen on minulle joko lokoisinta viihdettä, tai kaikkein vaativinta työtä, ja kumpaankaan ei oikein viime vuoden aikana ole avautunut mahdollisuutta. Ennen kuin nyt.

Olemme aloittaneet (edelleen jatkuvien aamuyön uniongelmien vuoksi) yhä tarkemman iltarutiinin noudattamisen. Iltapuuron ja hampaidenpesun jälkeen mennään äidin ja isin vuoteeseen, kääritään Puhi omaan peittoonsa, ja luetaan iltasatu. Satu koostuu muutaman sivun pituisesta lukupätkästä, ja sen jälkeen Puhi saa osoitella kirjan kuvia ja niistä jutellaan. Tämän jälkeen Puhi menee omaan sänkyynsä ja äiti tai isi jää siihen silittelemään pienen unen rajamaille.

Iltasatuna luimme alkuun Puhin omasta kirjahyllystä kovakantisia teoksia, kuten Millaa ja Nallea, mutta ymmärrettävästi nämä eepokset kävivät nopeasti tylsiksi. Siirryimme Koiramäki-kirjoihin (Kunnas-kerhossa on muuten suhteellisen hyviä diilejä, laatu on taattua eikä minkäänlaista ostovelvoitetta!), niistä ketterästi erikoisuuksiin (Daniel Hevier: Minne kaikki jäätelökauppiaat menevät talveksi?) ja klassikoihin kuten Pikku Prinssiin ja Peppiin... Onneksi äiti on sekä lukutoukka että ammatiltaan varhaiskasvattaja, ja näin ollen omistaa suuuuren varaston satukirjoja! Iltasaduiksi voi suhteellisen helposti valita sekä lukijaa että kuulijaa miellyttäviä kirjoja, ja näinpä lyödään kahden kulttuurinnälkäisen kärpäset yhdellä iskulla.

Haluaisin esitellä teille yhden suloisen kirja(sarja)n, joka sykähdyttää niin kielellisesti kuin juonellisestikin kaikenikäisiä. Tämä kirja on Jukka Parkkisen Karhukirjeitä kotiväelle, joka on Karhukirjeitä -sarjan kuudes osa. Otso-poika on parhaan ystävänsä Karvosen kanssa Amalia-tädillä vierailulla, kun verokarhu-Äiti ja maantiekarhu-Isä ovat urantekomatkoillaan. Otso muistaa kotiväkeä kirjeillä, joissa hän kertoilee kuulumisiaan sekä karhumäen viimeaikaisia tapahtumia.

Parkkisen Karhukirjeet ovat yhtä suurta sanaleikkiä ja ripsakkaa toimintaa. Kirjeet toimivat hyvin itsenäisinä teoksina, mutta muodostavat myös hauskan jatkumon kirjasta toiseen. Kirjoissa seikkailevat tyypit ovat todentuntuisia ja syviäkin, vaikka tyylilajina onkin hiukan kaskumainen tarinaniskentä ja vitsinvääntö. Kirjeet ovat sopivan mittaisia iltasaduiksi, ja tarinat sisällöltään sopivia kaikenikäisille lukijoille ja kuulijoille. Parkkisen tapa kirjoittaa on niin hersyvä ja huisi, etten meinaa saada luettua tarinoita ääneen, kun naurattaa niin kovasti! Suosittelen lämpimästi.

Onko teillä luettu Karhukirjeitä, ja mitä olette pitäneet?
Entä mitä teillä on iltasatulukemistossa tällä hetkellä?

Muuten! Ensimmäinen osa Karhukirjeitä Karvoselle tehtiin alun perin Ylen kuunnelmaksi, ja sittemmin se julkaistiin myös kirjana. Jatko-osatkin on saatavana myös äänikirjana!

5 kommenttia:

MrsAgatha kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä, täytynee tähän tarttua!
En ollut tästä aikaisemmin kuullutkaan.

Meillä pitäisi kanssa aloittaa iltasadun luku, ihan vaan pojan sivistämisen vuoksi. Nukahtaa kyllä todella helposti illalla ilmankin.

poikien äiti kirjoitti...

kiitos tästä postauksesta! meillä on tuo kirja, mutta en ole osannut siihen vielä tarttua, olen jotenkin vierastanut sitä, koska aikaisemmat osat eivät ole tuttuja.

Turun Malla kirjoitti...

Mekin kiitämme vinkistä! Kuten tiedät, niin tämäkin äippä on aikamoinen kirjallisuuden ystävä. Jos jossain on semmoinen väli, että ehtii istahtaa niin kirja otetaan käteen, ja jotenkin tässä kahden pikkuisenkin kanssa vaan on saanut lukukokemuksia kartutettua.
On ollut ihanaa huomata, että ainakin tytär tulee tässä suhteessa vanhempiinsa. Päivän mittaan luetaan paljon ja hartaasti, eikä sekään tahdo riittää.
On ehkä maailman suloisinta, kun ennen omaa nukkuumaan menoa käy vielä vilkaisemassa lastenhuoneeseen ja aina tyttö on hipsinyt kirjahyllylle ja hakenut sieltä kirjan sänkyynsä ja nukahtanut sen äärelle...
Tällä hetkellä lemppareita ovat joululahjaksi saadut Pupu Tupunat (joita itsekin ahmin pienenä) sekä ikuiset suosikit Myyrät. Kestosuosiossa ovat myös Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään sekä Kuka lohduttaisi Nyytiä, jotka osataan jo ulkoa!

Yhteiset lukuhetket on kyllä yksi parhaista asioista lasten kanssa.

Paljon terveisiä ja pusuja koko meidän perheeltä teille kaikille!

T.Malla

Puhuri kirjoitti...

Lapseton (mutta ehkä itse vielä vähän lapsellinen) täti-ihminenkin jälleen intoutui kommentoimaan:
Karhukirjeitä olen kuunnellut työpaikalla radiosta, hymyn saavat aikuisenkin huulille!
"Meillä" ei ole lapsia, mutta silloin tällöin lastenkirjoja luen itselleni ja hankin uusiakin, viimeksi Peter Panin. Odottaa vielä otollista hetkeä tosin. En sitä lapsena koskaan lukenutkaan.

Talven riemuja teidän perheelle toivoo Puhuri.

Manteli kirjoitti...

Tykätään juu. Pitääkin hankkia nuo uudemmat jatko-osat. Olemme lukeneet ehkä kaksi ensimmäista vuosia sitten - nämä kaksi nuorinta eivät ole Karhukirjeisiin vielä tutustuneet!