18. kesäkuuta 2010

Sanat ja teot




Olen kesän kunniaksi pyytänyt ja saanut arkivapaita töistä. Palkattomasti, mutta mitäs siitä. On ollut ihanaa tööttäillä poikasen kanssa pitkin kyliä ja muutenkin ottaa vähän rennommin.

Puhilla on aikamoinen uhmahomma meneillään. Jos asiat ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan, hän kirkuu, kaatuilee, hakkaa ja yrittää purra. Kasvattajana tietysti olen tavannut näitä uhmia tämän tästä, mutta nyt oman lapsen kiukkua onkin jotenkin hankalampi sulattaa. Ehkä se liittyy myös siihen, että olen päivät poissa (ottamassa vastaan vieraiden lasten uhmaa ja kiukkua), ja sitten kotiin palatessani minua ei odotakaan enää se pikku aurinko, vaan raivokas tahtoja. Tiedetään, se on vaihe, ja menee ohi. Tiedetään sekin, että Puhi on normaalisti tavallista rauhallisempi lapsi. Siltikin on hermo koetuksella.

Hän on tietysti myös 1v 7kk ikään ehtiessään oppinut kaikenlaiset temput, juoksemiset ja kiipeilyt, niin ettei yksikään tuoli, pöytä tai muu taso jää kiipeämättä tai mikään kaappi tutkimatta. Alkuviikolla Puhi putosi naapurin kuistin rapulta ja nyt päässä on komea kuhmu. Me ei haluta kasvattaa lasta kieltämällä, stressaamalla ja hyysäämällä liikoja, mutta kyllä sitä kuhmua katsellessa tulee mieleen sekin, ettei ehkä ihan joka porrasta silti tarvitsisi kaatuilla läpi.

Sanoja Puhilla on jo valtava määrä. Ensimmäinen sana oli äiti, sehän tuli jo reilusti alle vuoden ikäisenä. Toinen sana oli isi, ja kolmas EI. Sitten olikin pitkään, ettei tapahtunut suurta kehitystä, mutta nyt...

Hei, heihei, heippa, heittää, hyppää, amppaat (hampaat), hui, huhhuh, huu!, kuumaa, koia (koira), kato, kiinni, kiitos, auki, tähti, täti, tuu, tule, kakka, kakku, kukka, kaatuu, kahvi, kenkä, kennät, kiijja (kirja), kukkuu, kuka, joo, oho, ota, tää, tippuu, tuo, tuolla, tonne, tättä (tässä), tuo'a (tuossa), täällä, anna, auta, auto, juna, opo (mopo), kitu (kisu), iihahaa, eppa (heppa), lintu, loppu, iää (lisää) banaani, maitoo, yyä (syyä), attuu (sattuu), mene, mennään...

Ja sanapareista: En ota, ei saa, juna menee, tuu kattoo, oho, kato!

Eli kehitystä on tapahtunut hurjasti, ja vaikka temperamentissä löytyy, äiti ja isi ovat ylpeitä pikkumiehestään!





Kuvat on muuten keskustan aneemiselta leikkipaikalta. Surkeus ei Puhia haittaa: hän välittää kuitenkin vain tuosta pikku lentokoneesta!
Kerrankin osaan myös luetella vaatteiden tiedot, ehkä siksi, että ne on kaikki kierrättyneet meille jotakin kautta, ja niillä näin ollen on minulle merkitystä: Kengät Saaran kätköistä, housut on Nupun vanhat, body Oliversilta eurolla, collegetakki kierrätystehtaalta, pinssi on ensi-iltalahja. Lätsä on ostettu uutena äskettäin h&m.

2 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Tsemppiä "vaiheeseen"!

Huh hellettä tuli hiki kun muistelin poitsun uhmaa joka tuon ikäisenä oli! Ihan samoja kohtauksia sai.

Sari. kirjoitti...

Tsemppiä uhman kanssa. Toisinaan on niin hermoja raastavaa, mutta onneksi jokapäivä ei ole niin hankalaa.

Meillä tuli uhma vasta vähän aikaa sitten, neiti täyttää pian 3. Aikamoista on välillä, onneksi naurattaakin paljon. Ja usein nauretaan vielä yhdessä :)

On Puhi söötti. Aina vaan. Nappisilmäihana ♥