18. heinäkuuta 2010

Vesi on kuin linnunmaitoa




Pidetään huippukivaa, mutta ollaan varovaisia, ollaanhan?

Lapset veden äärellä vain aikuisten kanssa. Aikuisten huomio ja katseet lapsissa, ei pokkarissa. Mökillä lapset ja alkoholia nauttineet aikuiset on todella huono yhdistelmä (kaikin puolin). Hukkuminen voi tapahtua arvaamatta ja nopeasti, ihan hiljaa. Jotkut äiti ja isi on nyt maailman surullisimmat.

3 kommenttia:

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Ja muuallakin kuin veden ääressä! Olin toissapäivänä Joaksen kanssa leikkikentällä, kun sinne tuli äiti n. hieman alle 2v. tytön ja eskari-ikäisen kanssa kanssa. Kiinnitin jo ihan silloin alussa huomiota siihen, että se äiti kuljeskeli ympäriinsä johon lehteen uppoutuneena ja lapset leikki jossain. En siis siinä vaiheessa katsonut tarkemmin minkä näköisiä/ikäisiä ne lapset oli. Jossain vaiheessa huomasin, kun pikkuinen tyttö lähti juoksemaan leikkikentältä kohti porttia (täällä on kaikki leikkikset aidattuja), avasi sen ja lähti sitten kävelemään vilkasta katua kohti, suurkaupungissa kun ollaan. Ajatelin ensin, että vanhemmat oli jo menneet edeltä ja lapsi juoksi niiden perään, mutta jossain vaiheessa mulle tuli outo olo. Noin viiden minuutin kuluttuja se lehteen keskittynyt äiti ryhtyi huutelemaan nimeltä lastaan ja kyseli isosiskolta oliko tämä nähynt pikkusiskoa. Siinä vaiheessa tajusin, että sen tyttö oli sittenkin karannut ilman niitä aikuisia. Kysyinkin siltä äidiltä heti, että oliko tytöllä vaaleanpunainen mekko ylläään ja kun tämä vastasi myöntävästi, niin kerroin minne suuntaan olin nähnyt tytön katoavan kadonnut ja äiti juoksi kauhuissaan perään. Loppu hyvin kaikki hyvin; tyttö oli ehtinyt jo seuraavaan kortteliin (ylittänyt mm. sen ison kadun), mutta eräs leikkikentälle matkalla ollut perhe oli ottanut sitten tämän pienen hoiviinsa ja arvanneet, että tämä oli varmasti karannut läheiseltä leikkikentältä. Olisi voinut hyvinkin päättyä toisin...

Mä en ole aiemmin uskaltanut päästää Joasta silmistäni missään, kotonakin haluan aina tietää missä tämä on ja mitä tekee. Tämän jälkeen vahdin kyllä vieläkin tarkemmin. Olen hoitanut sen verran paljon vieraiden lapsia, että en olo koskaan ajatellut leikkiksen olevan se paikka, jossa lapset leikkii niin kiltisti toisten kanssa, joten silloin voi itse keskittyä muiden äitien kanssa jutteluun. Ei, Joas saa kyllä aina mun 100% huomion. Ehkä sitten kun tämä on jo 5-6-vuotias ja ymmärtää jo hieman enemmän, niin ei tartte seurata ihan joka hetkeä niitä puuhia.

MrsAgatha kirjoitti...

Mä olen ihan samaa mieltä!
Eilen kävin poitsun kanssa rannalla ja ihan pieni poika (n. 3-4v.) ui yksin kellukkeiden kanssa rannalla, hyvin näytti sujuvan mutta välimatka vanhempiin väkisinkin n. 50 metriä. Mä en ehkä ihan sen ikäistä jättäisi yksin, varsinkin kun uimataito ei varmaan tuossa iässä kummoinen vielä ole...
Usein törmään myös samaan kuin Saara yllä, eli ihan pieni lapsi menee leikkikentällä ja äiti/isä istuskelee jossain ja keskittyy ihan muuhun. En mä uskalla tuota omaa poikaa jättää hetkeksikään vahtimatta, koko ajan puuhaa jotain ja välillä kiipeilee kivien päälle. Ikinä ei tiedä mitä tuo keksii...

Kaneli kirjoitti...

Kamala juttu toi, Saara! Huhhuh. Aina ei äidinkään silmät ja kädet riitä, mutta nuo tilanteet on yleensä vältettävissä ihan vaan aikuisen tarkkaavaisuudella..