2. syyskuuta 2010

$$$



Jo toinen vähän ahdistunut postaus tälle päivälle, mutta pannaan se kuumeen piikkiin ja revitellään, kun kerrankin on aikaa näpytellä!

Jälleen hämmentävä keskustelu päivähoitoyksikön johtajan kanssa, just sen joka oli käynyt Intiassakin, puhelimitse tällä kertaa. Se meni jota kuinkin näin:

Päivähoitoyksikön johtaja: Kuule, rupesin ihan soittelemaan, että eiks sun miehellä siis oo kokopäivätyötä? 

Minä: Täh? 

PJ: Niin että miksi te pidätte poikaa hoidossa kokopäiväisesti jos hän on vaan osan viikosta töissä. 

Minä: Niin siis opettamassa.

PJ: Niin.

Minä: Se on muulla ajalla kuvataiteilija. 

PJ: Ahaa. Onkos niistä töistä sitten näitä palkkakuitteja? 

Minä: Et kuule arvaakaan miten rahakasta puuhaa se on. 

PJ: Ahaa...

Minä: Ei ole mitään kuitteja, kun sillä tienaa aika satunnaisesti. 

PJ: Ahaa. 

Minä: Jos ollenkaan.  Se ei ole sellainen ammatti.

PJ: Ahaa. 

Minä: Ei me sitä lasta siellä huvikseen pidetä. 

PJ: Ahaa. No, sitten asia on kunnossa. 

Minä: Niin minustakin. Hei. 

Uskomatonta, monellakin tapaa! 

Ensinnäkin, subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Piste. Johtaja oli siis kyylä. Piste. 

Toiseksi, minä en halua pitää lasta hoidossa. En ajattele että se on hänen parhaansa. Ei se ole alle 3-vuotiaan paras. Puhi on siellä siksi, että me työskentelemme. En itsekään kannata tyystin tuota nykyistä päivähoitojärjestelmää, mutta nyt kun se kuitenkin on sellainen kuin on, en ymmärrä tätä välikohtausta. 

Kolmanneksi, olen kyllästynyt selittämään ihmisille sitä, mitä kuvataiteilijan ammatti tarkoittaa käytännössä (paljon töitä) ja taloudellisesti (katastrofi, kunnes on Warhol tai ankkamies, joita toiset taiteilijat voivat sitten halventaa kaupallisuuden vuoksi). Me ollaan valittu tämä elämäntapa, vaikka se mulla onkin nyt hyllyllä tämän toisen, tärkeämmän elämäntavan (äitiys) vuoksi. Me ollaan valittu elää pienillä tuloilla, koska me haluamme tehdä sitä, mikä on meille tärkeää. Taiteilijoiden toimeentulokysymys on monimutkainen ja hankala. Luovuksissa-blogisti kirjoitti siitä juuri aika hyvän jutun.

3 kommenttia:

Mari A. kirjoitti...

No siis olette selvästi liian taiteellisen oloisia, koska meiltä ei koskaan olla tuollaisia kyselty. Ja se ruokajuttukin, ei ole koskaan kukaan vaatinut perusteluja. Ihan epäreiluja kyssäreitä!

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole todellista!
Uskomattoman epäasiallista käytöstä.

-Jassu- kirjoitti...

Satuin liittymään lukijaksi mielenkiintoisen postauksen aikaan. :-)

Johan oli puhelinkeskustelu, huh huh. Olen ennenkin kuullut, että ovat ärhäköitä kyttäämään perhepäivähoidossa olevien hoitotarvetta. Eräs perhe "oli jäänyt kiinni" siitä, että kehtasivat käydä kaupassa ennen lapsen hakemista. Oli sitten todettu, että moisen virikehoitolapsen paikka on päiväkodissa...

Ahmin monta sivua vanhoja postauksiasi kerralla, kirjoitat tosi hauskasti!