15. syyskuuta 2010

En o koskaan!


Roosa haastoi Levottomat- peliin, eli mitä et oo koskaan, mitä muut todennäköisesti on? Olin heti mukana et jee! Mutta sitten.. on vain vähän asioita, mitä en olisi tehnyt, ja nekin on semmoisia ettei niillä tässä pelissä pärjätä... En ole koskaan tykittänyt mitään suoneen? En ole koskaan ollut putkassa? En ole koskaan esiintynyt pornoelokuvassa? En ole koskaan ostanut yli 300 euroa maksavaa vaatekappaletta (kenkiä ei lasketa)? Mietin siis ihan tosissani, ja tämmöisiä listasin, viittä pyydettiin:

1. En ole koskaan matkustanut toiselle mantereelle. Maantieteellisesti kauimpana on ehkä Moskova. Junalla menin, tietenkin. En voi suositella. :D

2. En ole koskaan ostanut ainuttakaan viherkasvia. Leikkokukkia kylläkin, itseluottamus ei ole riittänyt kunnon kasveihin. Naapurin Ingvill jätti omansa meille muuttaessaan pois, ne on toistaiseksi hengissä, kiitos puolisoni.

3. En ole koskaan tehnyt istumatyötä. Tää on huono, mut alkaa loppua nää. Mutta en siis ikinä. Aina tolpillani, oli miten oli. Kerran olin aulaemäntänä ruotsinkielisellä tenniskerholla, mutta sielläkin seistiin enimmäkseen kassalla ja kaupan puolella. Kerholle päädyin duuniin emävaleen kautta (en osannut sanaakaan ruotsia sinne mennessäni, nykyisin puhun joten kuten).

4. En ole koskaan käynyt Oulua pohjoisempana. Tai itseasiassa varmaan Kajaania pohjoisempana. Niin se vain on, ei ole ollut asiaa.

5. En ole koskaan sanonut isälleni rakastavani häntä. En ainakaan siten, että voisin sitä muistaa. He erosivat kun olin alle viiden vanha. Olemme kyllä tekemisissä, mutten ole koskaan saanut sanottua. Vaikka rakastan. Ihan hirmuisesti.

2 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Okei, sä aloit siis oikein palaamaan! No mutta juu, mulla ei ole mitään noista=/ Kaikkia oon tehny.

Fivesome kirjoitti...

Toi viimenen oli paha...minkään en ole koskaan sitten ihan lapsuuden sanonut rakastavani isääni tai äitiäni. Meillä kun ei perheessä ole koskaan halailtu eikä avoimesti tunteiltu.

Itse olen kuitenkin super empaattinen, tunnehörhö...itken ja nauran...halailen kaikkia muita paitsi vanhempiani...olen oikea tunnehörhö. Miksi se sitten on niin vaikeaa omille vanhemmille sanoa että rakastan heitä ja halata heitä?!? Toisaalta vanhempanikin ovat oppineet näyttämään tunteita minun lapsiani kohtaan. Lapseni ovat murtaneet heidän jään...silti vanha "tunteita ei näytetä" meininki jatkuu meidän aikuisien parissa.