26. syyskuuta 2010

Our house: Eteisiä

Esittelenpä sunnuntaiaamun kaakaokupillisen ääressä teille meiän eteiset. Niitä, eli hukkaneliöitä, onkin paaaaljon. Olen laskeskellut, että kylmien eteisten neliöitä ei varmaankaan ole huomioitu siihen 70 neliöön, joka papereissa seisoo.

Ekana on kuva ulko-ovelta. Siinä on tommonen portaikko, mikä teki vaunuajan vaikeaksi ja taaperoajan vaaralliseksi! Rattaat on aina tiellä, mutta minkäs mahtaa. Just ostin tuohon ovensuulle kivat kookosmatot, mutta eihän ne tietenkään näy! Toisella seinustalla on joukko isin Dr. Martenseja, toisella äidin pikkukenkiä. Avasin tuon oven, niin sain näppärästi piiloon isiharakan skeitit ja jotain muuta sälää! Tuo hirveän iso maalaus on kummitellut jokaisessa muutossa, mutta ei olla ikinä purettu sitä. Onneksi, sillä tuolle korkealle seinälle se sopii hyvin, ja pelottelee kaikki teeveelupatarkastajat matkoihinsa luurankoaiheellaan! (korostetaan nyt kuitenkin, ettei meillä ole telkkaria! :D)


 Sitten on veranta. Kesällä se on ihanaa lisätilaa kapean eteisen jatkoksi, mutta talvella se on vain tosi kylmä läpikulkupaikka. Kylmyys on sääli, sillä pidän tuosta joutotilasta, sen vaaleudesta, ikkunoista ja ikkunaovista. Kapeaan tilaan missä on ovia joka suuntaan, on vaikeaa laittaa mitään. Toisaalta on kivaa, että tilaa on sen verran, ettei tarvitse hyötykäyttää jokaista neliötä tarkalleen. Vasemmanpuoleisesta ovesta tullaan sisälle, päätyovista vasen menee vinttiin ja oikea kellariin, saunaan, pukuhuoneeseen ja kylppäriin.




Verho on halvinta mahollista Ikean pitsiä muistuttavaa kangasta. Penkin isi on tehnyt joskus. Ämpäri toimitti joskus kestovaippa"roskiksen" virkaa, nyt se on Puhin kenkien säilytyspaikka. Maatuskanuket ulko-oven päällä olevalla ikkunalla oon saanut ensi-iltalahjaksi. Kuvat on isin tekemiä ja keskellä oleva... se on löytynyt jostain.  Ikkunalla on Puhin kivikokoelma ja ikkunan välissä isin sienikokoelma, joka oli vähällä päätyä kirpparille, mutta päätyi sittenkin tuonne rakoon!



Sitten on sisäeteinen, joka onkin tommonen pimeä käytävä vaan. Paljon ovia ja vähän valoa! Olkkariin menevän oven päälle isiharakka teki kirjoille hyllyn. Tukipuut pitää vielä maalata. Samainen handyman on tehnyt myös tuon lampun, joka ei kyllä yhtään pääse oikeuksiinsa tuossa paikalla!

Tässä kohtaa on lienee mainittava se, että minä en ole perheemme harakka, keräilijä. Isiharakka on. Mun hankkimat tavarat mahtuisi pieneen pakettiautoon, ja siihen voisi lukea mukaan Puhinkin omaisuuden. Isiharakalla on nähdäkseni keräilyharrastus, mutta onneksi hän keräilee lähinnä minunkin silmääni miellyttäviä asioita!


Laatikosto on tuotu tuohon papan verstaalta, ja funkkispeilistä en tiedä muuta kuin sen, että ei se ainakaan minun löytöni ole... Mutta iiiihana se on, alkuperäinen lasikin.

Kirjojen seuraksi on päätynyt vanhoja valokuvia tuntemattomista ihmisistä, yksi jäähyllä oleva peltiauto, sekä kauneimmat isin kameroista. Maalaukset ja hiilipastellityöt on - arvaatteko kenen tekemiä, ja toimiva ilmapuntari mummulasta.




2 kommenttia:

MrsAgatha kirjoitti...

Teillä on kyllä tosi kivan ja kotoisan näköistä! =)

Kaneli kirjoitti...

Kiitos! Meillä on aina vähän sinnepäin ja ihan hyrskynmyrskyn, mutta ei tän talon henkeen mikään kovin sliipattu tyyli sopisikaan. :)