21. lokakuuta 2010

Nukahti sitten...

 ... minun iso pieni poikani. Aku Ankan taskukirjan ääreen, ihan itsekseen. 

Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää 
jota minun hento käteni ei torjuisi


... minä laulan sille silti joka ilta. Laulan, kunnes se ei enää pyydä. Silloinkin vielä varmaan, pikkusen vaan.

4 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Ihana...Minäkin laulan lapsilleni, pyysivät tai eivät. Nöpö kyllä pyttää vielä.
Musitan omasta lapsuudesta miten ihanan turvallista oli oman äidin laulelu iltahämärissä...

Nanna kirjoitti...

Ei ole mitään kauniimpaa, kuin nukkuva lapsi <3

Kikka kirjoitti...

Lapsen laulamisessa untenmaille on taikaa. Meillä varsinkin nuorin on aina halunnut unilaulut.

Vuosia sitten töissä laulettiin aina päiväuniaikaan. Nykyään meillä pk:ssa luetaan. Olenkin herätellyt henkiin unilauluperinnettä, lapset tykkää. Rauhoittuvatkin lepäämään erilailla kuin satua luettaessa.

Laulatko sinä töissä unilauluja?

Kaneli kirjoitti...

Monesti minunkin taloissa luetaan, varsinkin isommille. Mä tykkään laulaa, ja pienille, joille ei lueta, laulankin. Isoille laulan silloin, kun on se siirtymävaihe ja olen vastaanottamassa heitä nukkarissa. Siinä on hyvää aikaa laulella niille, jotka ovat ehtineet jo vuoteisiin. :)

Eilen lauloin Orava-laulun Puhille varmaan 3-4 kertaa, ja viimeisellä sanoin, että "nyt sä sitten nukahdat, eikös niin?" ...hän yritti, ja totesi sitten kuiskaten, että "ei vieläkään." :DDD