27. lokakuuta 2010

Tulee pitkä päivä


Aamu alkoi Emloja kämmenselkiin teippaillen. Tänään on sairaalapäivä. Tässä päivässä ei ole mitään pelottavaa, magneettitutkimus on tehty monta kertaa ennenkin. Läpihuutojuttu.
 

Onnistuin olemaan rauhallinen, lämpöinen ja hellä, vaikka sisällä myllersi. Joka kerta mielessä liippaa se jos... Entä jos sitä tai tätä. Jos tämä kontrollikerta onkin se katastrofiin päättyvä. Jos, jos, jos...


Jos menettäisin sinut.  


Ole urhea, pieni Puhi. Isi on kanssasi ihan koko ajan.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, että!
Tiedän ton tunteen. Mulla on maha aina aivan sekaisin kun poitsulla on sydänkontrolli. Edellinen yö menee valvoessa "mitä jos.." ja lääkärin ultratessa sydän hakkaa..
Tsemppiä!

MrsAgatha kirjoitti...

Eiköhän kaikki ole hyvin!

Meillä poikaa tutkittiin vauvana paljon (pitäisi kertoa siitä blogissa joskus, syynä oli ihan selän kääntäminen väärään suuntaan) ja joka kerta ne tutkimukset sai sydämen sykkyrälle ja mahanpohjassa kouraisi. Onneksi lopputuloksena oli täysin terve, pieni poika! =)

Mira kirjoitti...

Tsemppiä teille! <3

Muakin jännittää ja pelottaa sydänkontrolli ja kaikki tutkimukset, mitä Usva on käynyt / joutuu elämässään käymään läpi.

Nanna kirjoitti...

Tsemppiä! Täälläkin yksi kohtalon toveri joka muistaa vielä elävästi kun oma poikanen odotti leikkaukseen pääsyä, päivä oli todella rankka kaikinpuolin, jännitti niin pirusti, vaikka toimenpide oli ihan rutiinomainen, kaikille muille paitsi minulle, ja sille pienelle pojalle, joille kaikki oli ihan uutta ihmeellistä!

Lilli kirjoitti...

Oikein paljon voimia sinne!

-Lilli-

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Toivottavasti kaikki oli hyvin!