11. joulukuuta 2010

Kissamaista


Käytiin tässä mummulassa taas pitkästä aikaa. Siellähän oli meidän ihana Nelle. Puhi pitää kaikista eläimistä ihan älyttömästi, mutta kissojen suhteen hänestä on tullut hiukan varautunut. Nelle on kynsäissyt muutaman kerran hiukkasen liian uteliasta, piilopaikkaan kurkotellutta Puhia näpeille. Silti kissa jaksaa kiinnostaa. Eläinten kanssa touhuaminen tekee hyvää ihan varmasti kaikille lapsille (paitsi astmaatikoille eh, eh), vaikka välillä saisikin sormilleen.


Nelle on mun kissa. Sain sen ja veljensä hoitooni suojakodista ihan pieninä, nyt ne on jo pian kymmenvuotiaita vanhuksia. Nelle päätyi mummulaan asumaan, ja hyvä niin. Sitä stressasi meidän vauva-arki ihan liikaa, ja niinpä mummulan lepokodin ovet avautuivat ensin väliaikaisesti, ja nyt voinee jo sanoa, että pysyvästi. Me saadaan lelliä Nelleä aina siellä ollessamme. Velipoika Poppi majailee tällä hetkellä lapsuudenkodissani eli toisessa mummolassa, mutta on jäänyt siellä koiran ja perhe-elämän jalkoihin ja ikävän huonolle hoidolle. Poppi on tottunut ulkoilemaan, joten meille sitä ei enää voi ottaa, mutta toivon, että joku nykyistä sopivampi uusi koti löytyisi vielä sillekin veikolle. Poppi on Nelleä paljon lapsiystävällisempi, mutta ihania röllyköitä ovat molemmat.


Puhi sai muuten mummulta ja vaarilta lahjaksi tosi ison ja hienon Bilteman puisen junaratasetin. Mukana tuli kaikki tykötarpeet: taloja, puita, ukkeleita ja tietty niitä kulkuneuvoja. Vaikuttaa oikein näppärältä junailun ensisetiltä, ja hintakin on huokeampi kuin Briolla. Ratapalat sopii yhteen Brion ja Micklin osien kanssa, eli rataa on helppo laajentaa myöhemmin, kun lisäosia on saatavilla loputtomasti. Voitte vain arvata, kuinka paljon tästä tykätään: Puhin ikkunan ohi kulkee lukemattomia junia joka päivä.

Tällaisia sekalaisia kissojen ajatuksia tällä kertaa, hyvää viikonloppua kaikille! (Olen muuten selkeästi enemmän kissa- kuin koiraihminen, vaikkei kissaa juuri nyt olekaan. Se on vähän sama kaikessa: miellän itseni punaviininjuojaksi, vaikka oikeasti lipitän aina valkkaria. Tykkään shoppailusta vaikka suhtaudun kuluttamiseen kriittisesti. Rakastan hiljaisuutta vaikka olen äärimmäisen sosiaalinen ja puhun kuin radio.)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Nellukka jäi meille kohta pari vuotta sitten yökylään Puhin sijasta kun Puhi oli siihen vielä liian pieni. Tämä ihana "universumin ruhtinatar" juo nykyään vetensä ikkunalaudalla olevasta lasista ja aamuisin nuolee jugurtin rippeet keittiön pöydällä (koskaan muulloin ei pöydälle mene). Neponen rakastaa rauhaa mutta on hyvin ihmisrakas, omaehtoisesti, niinkuin kaikessa muussakin.Aiemmin Nelle osallistui usein ruoanhankintaan mutta talven myötä on ruvennut sisäkissaksi. Yönsä Nellepelle nukkuu useimmiten selkä tiukasti mummun reittä vasten. Mainio katti. T. Tuutikki