4. joulukuuta 2010

Tehty mikä tehty


Nyt se on tehty. Isiharakka on ikuistettu iholleni sirkuksen voimamiehenä.
Siitä tuli ihan tajuttoman hieno, hymyilyttää ja naurattaa sitä katsoessa. Tämä muistuttaa mua hänestä aina.
Se ei todellakaan ole selkeä muotokuva, mutta en sellaista halunnutkaan. Sokrulla on mun kuva samassa kohtaa omaa kättään vähän enemmän näköisenä, kun taas tuo sateenvarjolla leijaileva Puhi ei ole kovinkaan yhdennäköinen tosi-Puhin kanssa... Hauskasti yhteensopivia potretteja kaikki!


Lapsen saaminen on iso asia ja moni haluaa ikuistaa merkin maailman tärkeimmästä ihmisestä iholleen. Mulle (aika yleinen) lapsen nimen ja syntymäajan tatuoiminen edustaa mielikuvituksettomuutta, kun taas vaikkapa just pöllönpoikanen tai mikä tahansa omasta lapsestaan mieleentuleva mukava ja ihana asia kuvastaa mielikuvaa ja tunnetta. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nämä on aina makuasioita (ja vaikka niistä pitää kiistellä!), älkää te lasten nimet tatuoineet ihmiset loukkaantuko tästä. Mulla itselläni ei edes ole vielä merkkiä Puhistani, vaikka sellaisen haluankin. Mun tatuoinnit kertoo kuitenkin ennen kaikkea värikkäästä maailmasta ympärilläni, ja mielikuvituksen ja luovuuden ilosanomaa haluan näillä jakaa. Olkaamme luovia!

(En yleensä koskaan puhu näistä asioista, en halua kertoa kuvieni merkityksiä. Yleensä tyydyn vastaamaan kyselyihin pintapuolisesti, että "otin sen, koska se on minusta hieno." Merkitykset on yksityisiä, ja niin, nämä kuvat on minusta hienoja!)

8 kommenttia:

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Vau, tuosta tuli hieno!!

Mun pitäisi kanssa joskus käydä ottamassa uusi, mitä olen suunnitellut jo kaksi vuotta (metsässä eläinten kanssa leikkivä poika Joasta kuvastamaan) . Ongelmana on lähinnä se, että mun ihosta on tullut älyttömän herkkä ja pelkään pahoin, ettei se ehkä kestä tatuointia tai siis tatuoinnin paraneminen ei tule onnistumaan niin kuin pitäisi.

MrsAgatha kirjoitti...

Tosi upea tuo uusi tatska! Ja on nuo sun miehenkin tatskat hienoja!
Mun täytyis ottaa pojasta joku muisto iholle, en vaan ole vielä keksinyt mikä olisi tarpeeksi kiva.

Jii kirjoitti...

Oi, hienoja kuvia kumpaisellakin!

Kikka kirjoitti...

Siis niiiin siistit, kaikki ja jokaikinen!!!

Kaneli kirjoitti...

Kiitos teille :))

Saara, voi tosiaan olla että paraneminen on hankalampaa herkällä iholla.. Mutta onhan monet esim atoopikotkin ottaneet ja kuva on onnistunut. Ja jos menee jollekin helläkätiselle tekijälle, joka ei hakkaa ihoa ihan tohjoksi. Vida Locan Samuli, vakkarini, on juuri sellainen. :) ja jos ottaa loppukesästä kun iho on vahvimmillaan? En sitten tiedä... Pelkkää arkijärkeilyä tämä. :) Berliinista jäi muuten mieleen sellainen, että KAIKILLA oli tatuointeja, mutta ainoat hienot näkemäni taisi olla teidän perheellä. Aiheiltaan mut erityisesti laadultaan.

Katja kirjoitti...

Tosi hauskoja tatskoja teillä :D

Mullakin on kaksi kuvaa. Toinen merkkaa sellaisia juttuja, mitä en halua täällä kertoa ja toinen perhettäni. Miestäni ja lastani ja mahd. tulevia lapsosia. Kuvassa on kauniita ja herkkiä perhosia :)

zanne kirjoitti...

Ihana kuva miehestäsi!

Minna kirjoitti...

Todella hienot, tai oikeastaan ihan mahtava