31. joulukuuta 2010

Yökukkuja

Sellainen minä olen, yökyöpeli, olipa valvottavaa lasta tai ei.. 
Katselin vuoden 2010 FB-päivityksiäni ja huomasin, että olen ollut koko vuoden läpi tosi väsynyt. Puhilla on nuo unenlahjat vaihdelleet laidasta toiseen, ja koko 2010 on mennyt tasapainoillessa nukkumisen ja heräilyn kanssa. Syksy on mennyt hienosti, mutta nyt taas valvotuttaa. Vauva-aika meni hienosti kun nukuin ja valvoin Puhin mukaan, mutta töihin palattua se ei tietenkään onnistunut enää niin. Onneksi Sokeri hoitaa nyt noita heräämisiä.

Meidän normaali nukkumaanmenoaika on yhden kahden tuntumassa, välillä venyy pidemmällekin. En käsitä, miten jotkut pystyvät nukahtamaan jo kymmenen maissa. Turha siis syyttää pientä omista unistani, itsehän minä tykkään valvomisesta, mutta herääminen onkin sitten eri juttu...
Onneksi Puhikin pitää pitkistä aamuista, köllöttelee meidän välissä ja katsoo Pinguja. Tänäkin aamuna noustiin aamiaiselle vasta kymmeneltä. Ja nyt ei enää ole pakko herätä kuudelta töihin ihan joka aamu. Toivon, että 2011 tulee olemaan edeltäjäänsä seesteisempi ja vähemmän väsynyt vuosi.

...Mutta kun yöhetkissä on vain jotain niin vastustamatonta ja ainutlaatuista. Se on omaa aikaa, aikaa hengittää ja ajatella, jutella rauhassa, olla pariskunta tai oma itsensä yksinäisesti, istua tuijottamassa seinää.

5 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Hehee, minä tunnustan, että laitan nukkumaan aikaisin. Yhdeksältä jo arkisin ;) Mutta se on työn takia, viideltä soi jo herätyskello...
Hyvää Uutta Vuotta!

Annu kirjoitti...

Täällä kanssa yökukkuja vanhemmat:)
Yöllä saa niin paljon aikaan ja pystyy keskittymään vaan siihen asiaan mitä tekee...
ja aikaisia aamuja mä vihaan, mutta niitäkin vaan on siedettävä koululaisten takia;)
Ollaan niistäkin selvitty hengissä-toistaiseksi-katotaan nyt kun keski-ikäiset sairastivat kaksi viikkoa ennen lomaa ja koulu alkaa vasta 10.1.
On varmaan taas rytmittelyä uniajoissa....

Toukan äiti kirjoitti...

Tuo mitä sanoit yöhetkistä on kyllä niin totta :) Onneksi saan arkisin nukkua kahdeksaan (eli siihen kun mies lähtee töihin) eli periaatteessa voisinkin kukkua puolilleöin ja silti saada tarpeeksi unta. Mutta mua on taas viime aikoina vaivannut unettomuus eli herään aamuyöstä enkä saa enää unta vaikka väsyttää. Väsyneissä merkeissä on siis täälläkin mennyt iso osa vuodesta.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen yökyöpeli. Ei sitä malta mennä nukkumaan kun lapset on saanut unille. Meillä lapset menevät 21-22.00 petiin, mies samoin. Minä valvon usein sinne yhteen tai joskus kahteen... Joskus tuntuu että kaikki menee nukkumaan niin säännöllisesti aikaisin illalla, sekä lapset että vanhemmat. Vielä lapset nukkuu aamusta pitkään joten saan itsekkin riittävästi unta, kyllähän tämä taitaa sitten muuttua kun ensimmäinen menee kouluun, tai jos itse eksyn töihin...
Huonoa on vaan se, että rakastan myös aikaisia aamuja, enkä osaa aina päättää kumpi olis kivempi. Näin joulun alla on tullut herättyä aikaisemmin, mutta taas keväällä taidan valvoa illasta...

Jonna kirjoitti...

Täällä myös yksi yökukkuja. Valvon yksin. Musta on niin ihana kun silloin saan olla ihan yksin, rauhassa, ilman kitinöitä yms. teen silloin niitä omia juttuja tai katson telkkaria. Monesti valvosin vaikka aamu kolmeen tai neljään, kun ei nukuta, mutta pakko se on muutama tunti nukkuakkin.. :D