2. tammikuuta 2011

Lempiruokaa

Puhi on äitin poika, rakastaa aasialaista ruokaa. Aasialaisella todella tarkoitan koko kirjoa, mitä tässä 2 vuoden aikana ollaan ehditty kokeilemaan: kiinalaista, thaita, sushia, nepalilaista, intialaista... Tässä vedetään Malmilla mun vakkaripaikassa lounasbuffettia. Puhin ruokailu maksaa siellä 2 euroa, mikä on ihan kohtuullinen tuon kirpun syömisistä. Puhi jaksaa istua ravintolassa tosi hyvin, kunhan ruokaa ei tarvitse odotella kovin kauaa. 

Meillä on alusta asti ohjattu lasta siihen, että kun syödään niin syödään, eikä juoksennella pitkin, ja tämä koskee tietysti myös ravintolaa (silloin annan mennä jos ravintolassa on leikkipaikka. mutta ennen ruokaa ja sen jälkeen, ei välissä. oman kylän tutuissa kahviloissa olen antanut kuljeskella, jos ei ole ruuhkaa.). Toisaalta buffetin äärellä Puhi istuu oma-aloitteisesti kuin naulattuna, ettei suupalaakaan mene vahingossa ohi!

Ollaan käyty paikassa ilmeisesti aika monta kertaa, kun omistajien lapsikin on tullut jo tutuksi. Suloinen pieni tyttö! Tähän kohtaan voisi lisätä nostalgiafiilistelyn: muistan kun se oli jo parikuisena tuolla töissä mukana. Puhi tykkää "vauva-tytöstä" tosi paljon, eikä vähiten siksi, että hän tuo aina jälkkäriksi karkkeja!

Nam nam nam!

1 kommentti:

Lilli kirjoitti...

On kyllä ihmeellinen lapsi :) Mä olen tottunu siihen, että lapsia saa ihan houkuttelemalla, pakottamalla, uhkailemalla ja kaikkea mahdollista käyttämällä saada syömään, kun ei ne vaan syö. Ja jos syö, niin pelkkää perunaa -_- Sitten on tällainen suloinen poikuli joka syö vähän erikoisempaakin ruokaa hyvällä ruokahalulla :) Tai... ehkä se johtuukin juuri siitä? Mielenkiintoista :)

-Lilli-