3. tammikuuta 2011

Puhin vuosi 2010

Vuosi on ollut nopea, mutta hidastempoinen arjeltaan. Ihanan tavallinen, perheeseen keskittyvä ja elämänmakuinen. Puhi on kasvanut hurjasti, päivä päivältä suloisemmaksi tottakai. Ensi vuodeksi toivon entistä enemmän aikaa perheelle ja parisuhteelle, paljon hitaita aamuja, iltauinteja ja retkipäiviä.
Luulen, että Puhi toivoisi sitä samaa, jos vain osaisi sanoa. Jos häneltä kysyisi, hän mitä todenäköisimmin sanoisi: "Lisää Puuha-Peteä."

Pelkään, että aika vaan luisuu ohi, päivitti joku just statuksensa. Niin minäkin.

Tammikuu oli järjettömän kylmä, ja järjettömän luminen. Puhi oppi kävelemään (1v1kk), mutta ulkona lumimaassa meno oli vielä nelivetoista.

 Helmikuussa syötiin vielä tuttia, nukuttiin äidin ja isin huoneessa ja oltiin muutenkin pikkuruisia! (tuon malliset hatut on muuten sanalla sanoen hirveitä. sovituskuva huutista varten. :D)

Maaliskuussa meillä oli vesirokko, mutta tutti oli jo jäänyt pois! Kestovaippoja käytettiin vielä kotioloissa, mutta nekin jäi pieneksi kevään aikana, eikä sitten hommattu enää uusia.


Huhtikuussa lumet hävisivät. Puhi oli utelias ja seikkailunhaluinen oma itsensä, ja loppukuusta hän muutti omaan huoneeseensa nukkumaan.

Toukokuussa tuli jo lämmin, oltiin koko kesä ulkona! Toukokuun loppuun päättyi myös aika nuppulassa, missä Puhi oli hoidossa. Edessä oli koko ihana kesä kotosalla. Minulla oli paha mieli siitä, että olin joutunut niin aikaisin töihin (ja Puhi hoitoon), mutta olin onnellinen ihanasta ystävän tarjoamasta hoitopaikasta ja hyvin sujuneesta ajasta siellä.

Kesäkuussa lomailtiin mökillä ja kotosalla. Uitiin ihan hirmuisen paljon, syötiin litroittain jätskiä ja hoidettiin puutarhaa.

 Heinäkuussa lomailtiin Tukholmassa ja oltiin tosi onnellisia.

Elokuussa Puhi aloitti perhepäivähoidossa kolmen muun suunnilleen samanikäisen pojan kanssa. Syksy kului uuteen hoitopaikkaan tutustuen, hissuksiin. Naapuriperhe vaihtui ihanasta toiseen ihanaan, pidettiin lettukestejä ja pihajuhlia.

Syyskuussa oli sirkusmarkkinat ja lokakuussa merirosvojuhlat, vau!

Marraskuussa käytiin isomummolassa Mikkelissä. Puhi kävi ilahduttamassa myös Silja-isomummia Mikkelin sairaalassa. Mummi sanoi, että ensi kerralla kun nähdään, paistetaan taas lettuja, mutta se kerta olikin viimeinen. Hän kuoli viikko ennen jouluaattoa.

Tässä Puhi on mummulassa 2 vuoden ja 6 päivän ikäisenä Puuha-Petenä, puheliaana ja iloisena, eloisana itsenään. 

Minun vuoteni on ollut yhtä vuoristorataa... Kaikenlaista on mahtunut mukaan, mutta sanotaan, että olen onnellinen tilanteeseen, jossa seison nyt. Elämä tasoittaa töyssyjään, maalaa välillä lempiväreilläni.

Uuden vuoden lupaukseni? Lupaan viettää enemmän aikaa perheeni kesken, lupaan hoivata ja huolehtia pojistani, lupaan levätä ja ottaa aikaa itselleni, ja tehdä asioita, joista nautin. Lupaan ihmetellä Puhin mukana elämän erikoisuuksia, lupaan etsiä ihmeitä, karistaa kaiken vastenmielisen ympäriltämme. Lupaan puhua suoraan ja etsiä oikeudenmukaisuutta, lupaan rakastaa ja tuntea, lupaan muistaa ja kirjoittaa muistiin. Lupaan pyrkiä olemaan sellainen ihminen, mikä todella haluan olla, lupaan kuunnella sydämeni ääntä. Niin, ja lupaan käyttää silmänympärysvoidetta joka päivä.

4 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Ihana vuosikertomus, paljon ihania kuvia ♥ Hyvää uutta vuotta! :)

Min-a kirjoitti...

Lämmittävä teksti, tästä jäi sellainen kuplivan hyvä mieli! :) Toivottavasti nähdäänkin jossain välissä!

Elina kirjoitti...

Mistä tuo ihana huhtikuun pöllötakki on hommattu??

Kaneli kirjoitti...

Mä ompelin sen. :) siitä on juttu, jonka löydät kun klikkaat vasemmalta ompelu-tagia. :)