4. helmikuuta 2011

Koirakuumetta


Mulle on iskenyt aivan järjetön koirakuume. En tajua mistä se tulee, onko se jotain proggikselta jääneen tyhjiön täyttämisen tarvetta, vai onko se totta? 

Avautui yllättävä tilaisuus ottaa sijoitukseen aikuinen parson, ja ajatus houkuttelee - ainakin ajatuksena. Olisiko meistä siihen? Menisikö toinen samalla vaivalla, tai siis, paljonko pitäisi panostaa päälle? Minne me ne kaksi sitten laitettaisiin, kun lähdetään reissuun? Vanjalle yksinkin on välillä hankalaa löytää hoitajaa. Olisiko meillä aikaa? Onhan meillä Vanjallekin, vaikka säätämistä se välillä on. Olisiko meillä tilaa? Olisihan meillä. 

No, tämähän on haaveilun ja realiteettien kohtaaminen - ajatustenvaihdon ja pohdintojen paikka. Hassua.

Ei kommentteja: